VK 8: Poju alias Doc Boy

Poju on Karvisen isännän Eskon veli, joka asuu isänsä ja äitinsä kanssa farmilla. Hänen nimensä englanniksi on Doc Boy ja hän inhoaa sitä että häntä kutsutaan niin. Hahmo perustuu Jim Davisin eli Karvisen luojan, oikeassa elämässä olevaan veljeen. Kuvia hahmosta ei ole paljon ja piirustukset veistoksesta perustuvatkin kuvaan jossa Poju pitää possua, hieman muunneltuna.

Viikon tauon jälkeen jatkoimme suurimmaksi osaksi Pojun kimpussa. Aloitimme hommat suojaamalla pöydän muovilla ja nostamalla Poju pöydälle, koska olisi helpompi päällystää jalat lantioihin asti ilman turhaa kyyristelyä. Aloimme sitten liisterin tekoon, joka vaati puoli sankkoa vettä ja liisteri jauhoa, joka sekoitetaan veteen ja annetaan seisoa noin kymmenen minuuttia, sopiva kahvitauko. Miika kiinnittämässä paperia jalkoihin.

En ole tainnut esitellä muita ryhmässäni olevia ja nehän ovat Miika ja Jussi. Miika auttoi liisterin teossa ja Jussi rupesi jo painamaan massaa possuun mutta palaamme siihen tekniikkaan myöhemmin. Kun liisteri oli valmis niin se oli kiisselimäistä ja märkää. Seuraavaksi tarvitsimme kasa revittyä sanoma lehteä ja mielummin ruotsalaista, koska se ei ole niin huokeaa. Paljain käsin levitimme siveltimellä tai kastoimme liisterissä paperinpaloja ja heti sen jälkeen painoimme kalaverkkoon. Jännää tässä jutussa oli että liisterimäinen paperi ei oikein kiinnittynyt kalaverkkoon, vaan mielummin toiseen paperiin, joten tarvitsi monta palaa ja pari kolme kerrosta että tuli tukeva pinta.

Jussi laittamassa jo massaa.

Kun paperi pinta oli saatu lantioihin asti niin siirsimme veistoksen lattialle jotta yletymme ylä vartaloon. Suojasimme lattian vähäpätöisillä lehdillä ja se kostautui myöhemmin. Peitimme kaikki paitsi käsivarrenkoska tarvitsimme hanskat kädeksi.

Kädet olivat aika jännät karva hanskat josta nimetön sormi vedettiin sisään, jotta olisi karikatyyri hahmolle tyypilliset neljä sormea. Kädet täytettiin pienellä paperi silpulla ja työnnettiin kädenpäihin, sekä kiinnitettiin että tuettiin rautalangalla.
Koko homma vedettiin sitten käsiä myöten paperiin ja annettiin kuivua yön yli.

MASSA EFFEKTI

Aamulla meitä odotti täysin kuivunut paperi veistos. Seuraavaksi meitä odotti massan teko. Se vaati puoli sankkoa vettä, johon laitettiin koko laatikollinen liisteri jauhoo, vähän sekoitetaan. Sankkoon laitetaan Eko-villaa mutta ennen sitä kädet suojataan muovi hanskoilla jotka teipataan kiinni ranteista, jotta kädet tahriintuu vähemmän.
Toinen viskaa kuivaa villaa liisteri sankkoon ja toinen vatkaa käsillään sitä kunnes siitä tulee sopivan sitkeää, ei liian märkää, että kaikki villa siinä sankossa on imenyt liisterin itseensä. Pohjalta kaavitaan kunnes ei tunnut että siellä olisi märkää.

Minä sekoittelemassa
(Kuvan ottanut Jenina Törmänen)

Lattia pitäisi olla kunnon muovi suoja mutta kuten sanoin lehdet jo veistoksen alla ei ollut hyvä idea. Massa kyllä osasi lentää sinne tänne ja tarrautui mukavasti käsiin. Aloitimme jaloista levittämään massaa. Ensin käsiin kaivoimme sankosta pienehkön mössön, painoimme veistoksen paperiin ja levitimme. Yritimme tehdä ohuen kerroksen jotta se kuivuisi nopeammin. Yritimme hienovaraisesti muotoilla massan avulla yksityiskohtia kuten silmät, nenät, korvat ja lahkeet, sekä muuta kivaa.

Possu oli jo massalla peitetty heti alussa Jussin teettämänä ja kerkesi kuivua aika kivasti Pojua tehtäessä. Massan kuivumis aika on korkeintaan viikko, riippuen paksuudesta.

VASTOINKÄYMISET

Sen huomasi jos märkää massaa oli paljon yhdessä kohti niin se lähti valumaan alas. Kiitos painovoiman, silmät läsähti maahan ja ne piti nostaa ja käyttää uudelleen. Kädetkin sai oman osansa massasta kun yltäpäältä oli sitä. Kolme sankollista veistokseen meni. Niin sanotut kulttuurilliset ja taiteelliset erimielisyydet nousivat haalarien muodosta ja rakenteesta. Tuntui myös että muu tiimistä teki liiian nopeaa tietyt osa alueet, mutta se saattoi vain näyttää siltä omasta näkökulmasta. Hyvähän se on jos on ahkerana. Piirustuksetkin välillä tahtoi unohtua.

Tietenkään kaikki ei näytttänyt niin kuin mielessä mutta ihan tyytyväisiä ollaan.


<...Minä laittamassa massaa. (Kuvan ottanut Katja Vaara)

Poju..........>

VK 5: Kalaverkkoa ja verta

Helmikuun alussa alkoi kuvanveisto kurssi Kemi/ Tornion AMK:ssa, jonka tarkoitus oli tehdä kalaverkosta veistokset Kemin sarjakuva päiville. Järjestäydyimme kahden ja kolmen hengen ryhmiin ja valitsimme hahmomme Karvisen sarjakuva maailmasta. Meidän oli kolmen hengen ryhmä ja se vaati enemmän työtä, joten saimme niskoillemme kaksi hahmoa: Pojun ja Possun. Minun harteille tuli poju jostain syystä ja pieni possu kahden ryhmäläiseni vastuulle.

Kuten kaikkien projektien tapaan ne tarvitsivat toteutus suunnitelman. Joten aluksi piirsimme kolmelta sivulta hahmomme. Pienimmät teokset eivät tarvinneet tukitankoja, mutta kun tehtiin ihmishahmoja kuten Pojuni, niin se tarvitsi vielä tarkoin mitatut piirrokset tukikehikosta. Tukikehikon ympärille tulisi kalaverkko ja massa jotka tukikehikko pitäisi kasassa.

Viikossa ehti tehdä suunnitelmat Pojusta ja possusta, sekä tukikehikosta, jonka tekivät sitten ahkerat metallityön aikuisopiskelijat. Kalaverkon työstäminen on hiukan kivuliasta ja veristä hommaa ilman hanskoja ja miltei mahdotonta ilman oikeanlaisia työkaluja. Leikkurit verkon leikkaamiseen ja puristus pihdit verkon päiden vääntämiseen.

Possu saatiin oikeaan muotoon kalaverkoilla ja peiteltyä liisterillä ja paperilla, joka oli seuraava vaihe.