VK 9 Poju ja possu valmistuu Osa 2

Aamuun uuteen tultiin ja antamaan Pojulle loppukäsittelyn. Kädet ja pää piti vielä värittää ihoa ja silmiä myöten. Ajateltiin ettei siinä mene kauan aikaa mutta keksimme aina uusia väritys ratkaisuja. Oli hankala tehdä uudestaan samaa sävyä jos paidalle tipahteli vaikka pääästä väriä. Maalasimme jopa kauluksen kokonaan uudestaan kun pääsi helpommalla kuin ehdä samaa sävyä jolla paikata kömmähdykset. Vältimme näin liian värin valmistamisen ja tuhlailun.


Päätimme rajata kaiken mustalla että saisimme sarjakuvamaisempaa jälkeä. Suunnitelma toimi ja hahmo parani huomattavasti. Kaukaa katsottuna ei se hullummalta näytä.

Kun olimme tarpeeksi stailaileet sitä, niin päätimme ettei kannata yli-lyödä koko hommaa ja sanoimme että se on valmis. Koko veistämis kurssin ajan jännitimme vain yhtä asiaa, että mahtuuko possu syliin. Loppu huipennuksena kokeilimme yhdistää Pojun ja possun...ja Jippii! Ne sopivat toisilleen ja olimme kaikki onnellisia mutta väsyneitä.


Nyt on loman paikka ja kiitän kaikkia blogin seuranneita. Veistokurssi 2010 päättyy tältä osin ja työt ovat nähtävillä Kemin sarjakuvapäivillä.

VK 9 Hiontapaperia, maalia ja pensseleitä Osa 1

Seuraava viikko alkoikin hionnasta kun hioimme kaikki epätasaisuudet ja kärjekkäät kohdat kovettuneen massan pinnalta.Puhdistimme sitten pölyt pinnalta harjoilla, mutta hionta paljasti monia epätäydellisiä kohtia, kuten märkiä kohtia ja aukkoja. Yritimme korjata märkiä kohtia puhaltamalla hiustenkuivaajalla niitä kuivemmiksi. Pojun kaula ei oikein kestänyt kauluksen painoa, joten se repeili paikoin.

Sitä paikataksemme turvauduimme opettajan neuvomaan kittiin. Tuubista puristettavaa ainetta jota levitin repeileviin kohtiin.

Possussa oli vähemmän ongelmia joten pääsimme suoraan maalaamaan sitä vielä samana päivänä. Kunnon purkki maalista loihdimme sävyt johonkin kippoon, ripaus vettä ja sekoitus, ja pääsimme kunnon pensselillä maalaamaan. Possu ei ollut ihan kuten sarjakuvasta vaan siinä näkyi Jussin ominaista kädenjälkeä, koska hän muotoili massan possulle.

Heti seuraavana aamuna pääsin maalaamaan yksin pojua kun muu ryhmästä oli jossain muualla. Jussi onneksi tuli auttamaan maaluussa. Saimme ihan kohtuu hyvää jälkeä, vaikka maalia tipahteli Pojun kintuille välillä ja pienen pieniin rakoihin ei saanut maalia. Aikamoista taiturointia oli kyllä. Pensseleiden peseminen ja maalin säilöminenkin toi oman osuutensa soppaan.